Olen vetänyt viestintäkoulutuksia monille erityyppisille asiakkaille valtionhallinnosta ja Helsingin kaupungin toimijoista erilaisiin yhdistyksiin, järjestöihin ja kaupallisiin yrityksiin.
Monet tuntevat minut Maikkarin uutisista, mutta takana on työn ohella myös 22 vuotta yrittäjyyttä, juontotöitä ja koulutuksia. Yhtiöni on nimeltään Keile Oy.
”Powerpointit hiiteen! Jos opetan esiintymistä, en voi silloin itse mennä diashown taakse piiloon.”
Koulutukset eivät ole luentoja ja powerpoint-esitysten katsomista. Kun ne korvataan käytännön esimerkeillä, kokemuksilla ja harjoituksilla, tulos on aina parempi.
Paras palaute onkin ollut, että tämähän oli sekä hyödyllistä että mukavaa.
Mikä minua innostaa juontamaan ja kouluttamaan?
Työni on ollut 80-luvulta lähtien tekstin tekemistä ja tiivistämistä, kirjoittamista ja puhumista. Koen, että olisi väärin jättää kertyneet kokemukset ja taidot jakamatta eteenpäin. Vastaavasti tuntuu palkitsevalta panna matkalla opittu jakoon, nähdä palo asiakkaiden silmissä ja oppia jokaisessa kohtaamisessa edelleen jotain uutta itsekin.
Elämä on esiintymistä
Jokainen julkinen esiintyminen on kuin maalintekopaikka jalkapallossa. Sen voi tärvätä tai sillä voi hurmata. Pallon voi sutaista katsomoon, sen voi ampua maaliin tai sen voi täräyttää verkkoon saksipotkulla. Jokainen tietää, mikä näistä synnyttää yleisössä huokauksia ja haukotuksia – ja mistä puhutaan vielä päiväkausia jälkeenpäin.
Esiintymiskoulutuksissa harjoitellaan sekä vapaata puhumista yleisölle että esiintymistä sähköisissä viestimissä – livenä tai ”nauhalle”. Pohjimmiltaan kyseessä ovat samat taidot, joita tarvitaan kaikkialla muuallakin, koska koko elämä on esiintymistä.
Joku voi sanoa, että hyvä esiintyminen koostuu kymmenistä asioista. Ehkä niinkin, mutta näissä koulutuksissa keskitymme muutamaan pääpointtiin. Sinua ei väsytetä puuduttavilla luennoilla, eikä kotiläksyksi anneta mappikaupalla koulutusmateriaalia.
“Jokainen esiintyminen on kuin maalintekopaikka jalkapallossa.
Pallon voi sutaista katsomoon tai maaliin.
Parhaiten mieleen jäävät saksipotkut.”